Korkeakosken heittolaituri

Lohi, meritaimen ja siika nousevat Kymijokeen. Niin pitkälle kuin pääsevät. Korkeakosken haarassa matkaa mereltä tulee pari kilometriä ja lähes kymmenen metrin putouskorkeus on katkaissut nousureitin jo ennen vesivoiman käyttöönottoakin. Näihin kuohuihin pakkautuu nousuaikaan paljon kalaa.Voimalaitoksen alapuolelle on rakennettu heittolaituri.

Suosituin kalastustapa Korkeakosken heittolaiturilla on spinflugakalastus. Siiman päähän sidotaan putkiperho ja noin vavan mitan päähän perhosta lyijypaino omaan sivuperukkeeseensa. Tällainen paketti lentää pitkälle ja kalastaa pohjan tuntumassa. Houkuttelevan liikkeen perholle antaa virta ja kalastajan pääasiallisena tehtävänä on yrittää välttää suurempia pohjakosketuksia.

Pohjan kivistä ja rydöistä johtuen paketteja kuluu joskus runsaastikin ja tästä johtuen useat kalastajat sitovat itse omat putkiperhonsa. Sen ottipelin oikeista väreistä lienee kaikilla oma käsityksensä mutta kyllä kaloja on saatu vähän kaikennäköisillä virityksillä

Syksyn kalastusta monipuolistaa siian onginta. Hyvänä päivänä pussiin kertyy lukuisa joukko kilon kahta puolta olevia siikoja. Siikaa kalastetaan laiturin yläpäässä onkimalla. Toisin kuin lohenkalastuksessa, siikaa kalastetaan käyttämällä syöttiä - esimerkiksi elävää matoa tai katkarapua. Siikaonkia varten laiturille on rakennettu erityinen vapateline. Tyypillinen saaliskala painaa 700-900 grammaa eli on mitä parhain ruokakala. Suurempiakin yksilöitä nousee, yli kiloiset eivät ole harvinaisia ja kolmen kilon raja rikotaan vuosittain. Aikaisemmilta vuosilta kun kalastus oli ”villiä” huhutaan neljän viiden kilon kaloista. Vuosivaihteluita tapahtuu ja on jännittävä nähdä minkä kokoista kalaa taas seuraavana syksynä alkaa nousta.